Parvekkeenlaiton aikahyppy

Parvekkeenlaiton aikahyppy

Elämme toukokuisen kiireisiä aikoja parvekkeiden laitossa. Ehditkö kuitenkin hetkeksi ottaa sormet pois mullasta ja pysähtyä ajattelemaan parvekkeenlaiton historiaa?

Suomeen kaivattiin 1930-luvun alkupuolella samanlaisia parvekeistutuksia ja kukkalaatikoita, jollaisia esimerkiksi Saksassa oli nähty. Asunnon sisällä kasvatettiin huonekasveja, mutta kaupunkiasuntojen ulkopuolella nähtiin vain harvoin parvekekasveja ja ”ikkunalaatikoita”. Suomalaisia kaupunkeja pidettiin siisteinä, mutta ”kuinka hauskoja ne olisivatkaan, jos rakennusten seinämät loistaisivat vielä kukkien ihanissa väreissä”, kaipaili nimimerkki Tarhuri vuoden 1933 Puutarhalehdessä. Hän kehoittikin lukijoita rakentamaan kesää varten kukkalaatikoita puusta ja  polttamaan ne hiilelle sisäpuolelta, jotta ne kestäisivät paremmin.

Sotavuosien vaikeina aikoina keskityttiin arjesta selviytymiseen ja parvekepuutarhoja käytettiin lähinnä vihannesviljelyyn. Aikojen parantuessa palattiin taas ”silmänruoan vaalimiseen”. Parvekkeen omistavaa kaupunkilaista pidettiin onnekkaana ja häntä kehotettiin käyttämään pikkupuutarhaansa huviksi ja hyödyksi. Kohtuullisesti mielikuvitusta saisi käyttää, mutta talon yleisilme piti pitää yhtenäisenä.

Monivuotisille käynnöskasveille ja pikkupensaille hankittiin tynnyreitä ja muille kasveille saviruukkuja. Eräänä yksityiskohtana esitettiin lintujen kylpyaltaan sijoittamista parvekkeelle. Parvekkeen laittajalle annettiin 1940-50-luvuilla kasvatusohjeita. Parvekelaatikon tuli olla riittävän syvä ja erityisesti salaojituksen merkitystä korostettiin. Kasvualustaksi piti hankkia ravinteikasta multaa, jota oli vahvistettu hyvin palaneella lannalla tai turvepehkulla ja apulannalla. Kerros kanan- tai kaniininlantaa laatikon pohjalla olisi ohjeen mukaan paras vaihtoehto.

Vaaleanpunainan pelargoni kukkaruukussa

Kasvivalikoiman runkona pidettiin moni- ja yksivuotisia köynnöksiä. Sisällä talvetettavia lajeja, kuten begoniaa, daaliaa, pelargonia ja verenpisaraa kasvatettiin kesällä parvekkeella. Näiden lisäksi kylvettiin itse ja 1950-luvun edetessä myös ostettiin valmiina taimina yksivuotisia kesäkukkia puutarhoilta. Ravinnoksi kelpaavia salaatteja ja maustevihanneksia ei niitäkään unohdettu parvekeviljelyssä kokonaan.

”Tyhjä parveke on eloton ja masentava näky ja sellainen panee todella ihmettelemään, miksi näin mainio tilaisuus luonnonkaipuun tyydyttämiseen on heitetty hukkaan”, ihmetellään Puutarhalehdessä vuonna 1954.

Palataan nykyaikaan ja jatketaan parvekkeen laittoa, jotta ”seinämät loistaisivat kukkien ihanissa väreissä”.

Mehikasvi kukkaruukussa
Punaisia ja vaaleanpunaisia neilikoita

LEAVER YOUR COMMENT

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes:


<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>