Viileät kukat

Viileät kukat

Eletään kesäisen lämpöisiä ja välillä jopa helteisiä aikoja. Samaan aikaan hankitaan iloisiin tapahtumiin juhlakukkia, kyläillään ja viedään tuliaisiksi leikkokukkakimppuja tai ostetaan niitä kotiin omaksi iloksi.

Kukkia kannattaa ihailla heti tuoreeltaan, painaa näky mieleen ja ihmetellä niiden kauneutta. Aikanaan ne saavat lakastua ja väistyä uusien kukkien tieltä. On kuitenkin olemassa niksejä, joilla kukkien katoavaisuutta voidaan hieman pitkittää. Ohjeet veden vaihtamisesta, uusien imupintojen leikkaamisesta ja kukkavirkisteestä ovat tuttuja suurimmalle osalle kukkien ostajista ja saajista. Maljakon sijoittelussa muistetaan välttää hedelmien läheisyyttä ja asettaa kukat varjoisaan paikkaan, jotta päivän mittaan auringon valo ei niihin osuisi.

Näiden niksien lisäksi annetaan myös ohjeeksi se, että kukat olisi hyvä siirtää esimerkiksi yöksi viileään kellariin tai parvekkeelle. Jos jaksaa nähdä tämän vaivan, pidentää se kukkien ikää ihan mukavasti.

Punaisia ruusuja

Kotioloissa kukille sopivan viileän paikan löytyminen ei aina ole itsestään selvä asia tai maljakon siirtäminen viileään jää tekemättä. Sen sijaan kukkakauppiaalle kukkakylmiö on tärkeä laite. Ajatelkaapa kotioloissa jääkaappia: se hidastaa ruokien pilaantumista ja estää hävikin syntymistä, eikä kaupassa käyntiin tarvitse käyttää energiaa joka päivä. Tilanne on samankaltainen myös kukilla. Kukkatukuissa kylmiöt puolestaan ovat suuria huoneita tai halleja, jollaisessa käyminen ensimmäistä kertaa on vaikuttava kokemus.

Kukkakylmiö Malminkartanossa sijaitsevassa Kukkapelto kukkakaupassa
Oman kukkakauppani kukkakylmiö on kierrätystavaraa. Tarinan mukaan se on ollut aikanaan Kotkan suurin kukkakylmiö. Sähköksi on valittu uusiutuva vesivoima.

Ennen sähkölaitteiden yleistymistä kukkakauppaa käytiin ilman kylmiöitä. Kukkakauppiaat noutivat myytävät kukat aamuisin tukusta. Kylmiöt alkoivat kuitenkin vähitellen yleistyä, ensin tukuissa ja sitten kukkakaupoissa. Vuonna 1943 esiteltiin suomalaisessa puutarhalehdessä Sveitsin suurimman ja uudenaikaisimman leikkoruusuviljelmän kukkien säilytyshuonetta. Uutuutena oli, että lämpötilaa säännösteltiin kellokoneiston ja lämpömittarin avulla. Huoneen jäähdyttäminen alkoi automaattisesti heti kun lämpötila nousi +3 º yläpuolelle.

1950-luvun kuluessa suomalaisetkin kukkakauppiaat ryhtyivät rakennuttamaan kylmäkaappeja. Puu- ja sisustustyöt teetettiin paikallisilla ammattilaisilla. Ovet ja ikkunat rakennettiin energian säästämiseksi kaksinkertaisilla laseilla. Esimerkiksi puutarhaväen tavarataloksi itseään mainostanut Hankkija toimitti koneistoja ”jäähdytyskaappeihin”. Samoihin aikoihin tuli myyntiin myös valmiita kylmäkaappeja. Esimerkiksi Tampereella valmistettiin 1950-luvun lopulta lähtien asiakkaan toiveiden mukaan räätälöityjä Huurre-kukkakylmäkaappeja. Nykyisin saatavilla on useita valmiita malleja tai mahdollisuus teettää kylmiö räätälöitynä paikan päällä. Kaappien lämpötila on tavallisimmin +5-+8 asteen välillä.

Poikkea kurkkaamaan miltä matkasi varrella olevan kukkakaupan kylmiön valikoima tänään näyttää: löytyisikö kaapista mukaan jotain ennestään tuttua ja rakasta kukkaa vai kokeilisiko jotain ihan uutta tuttavuutta?

Kaunis kukkakimppu, valkoisia ruusuja, keltaisia inkaliljoja ja sinisiä tädykkeitä (Veronica) sekä leikkovihreää
Viileitä kukkavärejä, ruusuja, inkaliljaa ja tädykettä

Lähteet: Puutarhalehden vuosikerrat 1943, 1950 ja 1959

LEAVER YOUR COMMENT

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes:


<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>