Kukkakorit

Kukkakorit

Monelle kukkakoreista saattaa ensimmäisenä tulla mieleen jouluiset koreihin istutetut asetelmat tai kesäiset kukkakori-istutukset. Mieleen saattaa myös putkahtaa romanttinen kuva polkupyörän koriin rennosti asetelluista luonnonkukista. Vanhempi sukupolvi muistaa usean vuosikymmenen takaa tärkeissä tilaisuuksissa ja merkkipäivillä juhlasankarille annetut korkeasankaiset kukkakorit.

Romanttinen kuva naisesta kukkakoreineen ranskalaisessa postikortissa. Kortti on lähetetty vuonna 1908.

Tässä kirjoituksessa keskityn pääasiassa leikkokukkia sisältäviin kukkakoreihin. On arveltu, että aivan aluksi koreja käytettiin kerättäessä ja leikattaessa kukkia puutarhasta. Korissa kukat voitiin kantaa mukavasti sisälle asuntoon ja asetella ne siellä halutulla tavalla. Vasta myöhemmin kukkakoreja ruvettiin antamaan lahjoiksi. Korit olivat suosittuja lahjoja 1800-luvulta pitkälle 1900-lukua. Nykyisinkin kukkakauppojen kuvastoissa näkee kukkakoreja, mutta niiden käyttö on ollut viime vuosikymmeninä vähäistä. Kukkakimput, rennosti asetellut irtokukat ja toisaalta kukkasieneen tehdyt pöytäasetelmat ovat vieneet tilan kukkakoreilta. Lieneekö myös syynä ekologinen ajatus siitä, että korit jäävät helposti käytön jälkeen niin sanotusti pyörimään nurkkiin. Toisaalta vanhojen korien uusiokäyttö sopisi hyvin nykyisiin trendeihin.

Kukahan onnellinen on saanut lahjaksi tämän kukkakorin? Kuva ranskalaisesta postikortista 1900-luvun alkupuolelta.

Suomessa kukkakoreja on valmistettu pitkään, lähes yhtä kauan kuin kukkaviljelyä on harjoitettu. Ennen laajamittaista kotimaista tuotantoa koreja tuotiin ulkomailta, erityisesti Saksasta. Kotimainen laadukas kukkakoriteollisuus sai vauhtia 1930-luvulla. Esimerkiksi Korisitomo O. Hartikaisen Korsossa sijainneella liikkeellä oli hinnastossaan kuvattuna lähes 100 erilaista kukkakorimallia. ”Niiden muoto on aistikas ja rakenne tukeva, joten saatamme niitä suositella”, kuvailtiin Puutarha-lehdessä vuonna 1934. Vuosikymmenen loppupuolella Korisitomo Korso perusti tehtaansa Tuusulan Maantiekylään ja valmisti tuolloin suurimman osan maamme kukka- ja myös hedelmäkauppiaitten tarvitsemista koreista. Malleja oli tuolloin jo noin 150 erilaista ja 1950-luvulle tultaessa korimalleja ja -kokoja mainitaan olleen jo satoja erilaisia.

Kukkakorit ovat olleet suosittuja aiheita kiiltokuvissa. Tämä kiiltokuva on peräisin 1950-luvulta.

Korit tehtiin pääasiassa ohuista pajukepeistä. Korien pohjissa käytettiin pajun lisäksi muitakin puulajeja. 1930-luvun loppupuolella valiteltiin kotimaisen raaka-aineen puutetta ja huonoa laatua: ”Ostaisimme mielellämme kaikki raaka-aineemme kotimaan markkinoilta, mutta sitä ei ole riittävästi tarjolla, vaikka moni lapsikin voisi pajukeppien keräämisellä ansaita sievoiset sivutulot.”

Kaikkina aikoina on koetettu keksiä keinoja, jotta leikkokukat pysyisivät mahdollisimman kauan kauniina. 1920-luvulla kukkakoriin suositeltiin vedenpitävää säiliötä, joka ensin täytettiin hyvin puhdistetuilla sammaltukoilla ja johon sen jälkeen kaadettiin vettä. Kori voitiin myös vuorata vettäpitävällä paperilla ennen sammalten laittoa. Mitä tiiviimmin sammalet oli ladottu, sitä tanakammin kukat pysyivät paikoillaan.

Tämä pieni keraaminen kukkakori ei kuihdu koskaan.

Sammalen käyttö kukkakoreissa jatkui myöhemminkin, mutta 1950-luvulla neuvottiin käyttämään puuromaista turvepehkuseosta ja peittämään se sammalkerroksella. Muovi teki vasta tuloaan, joten tuolloinkin kukkakorin pohjustaminen tapahtui vedenpitävällä paperilla. Sammalpintaa voitiin peittää joko silkkiruseteilla tai mahdollisesti suurikokoisilla lehdillä. Myös korin sangan ympärille kierrettiin usein silkkinauha ja viimeisteltiin komealla ruusukkeella. Vielä 1960-luvun lopullakin kukkakorin pohja-aineena turvepehkuseosta pidettiin parhaana vaihtoehtona, mutta vähitellen keinotekoinen kukkasieni syrjäytti luonnonmateriaalit.

Vanha muoti alkaa tuntua tuoreelta, kun se on ollut tarpeeksi kauan poissa. Nyt voi vaikka puhaltaa pölyt pois vanhoista kukkakoreista ja laitta ne taas arvoiseensa käyttöön täyteen kukkia. Uuden kukkakorin voi tarvittaessa hankkia kukkakaupasta.

Lähteet:

Kukkaskoristelu ja -sidonta, ”J. Olbertzin samannimisen saksal. Teoksen mukaan lyhentäen ja Suomen oloihin sovittaen toimittanut Kerttu Tuuri”, Otavan kirjapaino Helsingissä 1926.

Nuorsalo, Jorma: Kukien sidontataito, Österbottningen’n kirjapaino, Kokkola 1955.

Nuorsalo, Jorma: Kukkien sidontaa ja asetelmia, Kunnallispaino, Helsinki 1969.

Puutarha 11/1934.

Puutarha 10/1939.

Puutarha 6/1945.

Artikkeliin on kuvattu 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevien ranskalaisten postikorttien yksityiskohtia. Kortit ovat kirjoittajan omasta kokoelmasta. Myös 1950-luvulta peräisin oleva kiiltokuva on kirjoittajan kokoelmissa. Kukkakorit ovat Kukkapellon valikoimasta.

LEAVER YOUR COMMENT

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes:


<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>