Joulutähti

Joulutähti

Joulutähteä on kutsuttu myös nimillä tähtilatva, onnentähti ja poinsettia. Joulutähti on peräisin Meksikon ja Guatemalan alueelta, jossa se kasvaa suurina pensaina. Meksikossa joulutähti on liittynyt joulun viettoon jo 1500-luvulla. Joulutähden historiasta tiedetään myös se, että atsteekit käyttivät kasvia kuumetta alentavan lääkkeen valmistamiseen. Joulutähden maailmanvalloituksen aloitti yhdysvaltalainen Meksikossa toiminut diplomaatti ja kasviharrastaja Joel Roberts Poinsett, joka lähetti kasvinäytteitä kotimaahansa 1820-30-luvuilla. Englannin kielessä joulutähdestä käytetäänkin yleisesti nimitystä poinsettia. Matalaksi jalostettuna joulutähti on levinnyt ympäri maailmaa yhdeksi suosituimmista joulukukista.

Joulutähtien värivalikoimaa

Joulutähden varsinaiset kukat ovat pieniä ja vaatimattomia keltavihreitä kukkaryppäitä, joiden ympärillä on värillisiä suojuslehtiä. Monille perinteinen punainen terävälehtinen joulutähti on se ainoa oikea joulukukka. Jos punainen joulutähti kuitenkin syytä tai toisesta kyllästyttää, kannattaa katsella uusin silmin nykyisiä joulutähtivalikoimia. Joulutähdestä on saatavilla monenlaisia värivariaatioita, erilaisia punaisen, roosan, beigen, valkoisen, vaaleanvihreän ja keltaisen sävyjä, vaaleanpunaisia, persikkaisia, kirjavia ja värjättyjä sekä pyöreä- ja liuskelehtisiä muunnoksia. Valittavana on ihan pieniä yksilatvaisia kukkia sekä monilatvaisia tai rungollisia suuria kasveja. On myös tavallista aloittaa joulutähtikausi loka-marraskuussa vaaleammilla princettia syystähdillä ja hankkia vasta aivan joulun kynnyksellä joulunpunainen kukka.

Joulun odotuksen voi aloittaa vaaleanpunaisella syystähdellä

Nykyisin joulutähteä pidetään lähes yksinomaan ruukkukasvina. Vanhoista suomalaisista puutarhalehdistä kuitenkin selviää, että joulutähteä kasvatettiin alunperin leikkokukaksi. Esimerkiksi vuonna 1941 Puutarha-lehden artikkelissa pohdittiin keinoja, joiden avulla joulutähdestä saataisiin kestävä leikkokukka. Saksalaisten kirjoitusten pohjalta päädyttiin siihen, että leikkojoulutähtien tyveen pitäisi jättää muutamia juurenpätkiä, joiden avulla kukan kestävyyttä saataisiin pidennettyä jopa kahdella viikolla. Ohjeistettiin myös, että vettä ei pidä vaihtaa, vaan tarpeen mukaan vain lisätä uutta. Tämän katsottiin johtuvan siitä, että kasvi erittää veteen ravintoaineita jotka se myöhemmin voi ottaa takaisin. Tämän tiedon seurauksena ainakin joillakin puutarhoilla oli tapana lähettää kukkakaupoille leikkojoulutähdet juurineen. Kukkakaupassa kukkien kestävyyttä lisättiin pitämällä leikattuja varsia kuumassa vedessä tai polttamalla varren tyvi, jotta maitiaisnesteen erittyminen tyrehtyi.

Vielä 1950-luvun alussakin pidettiin joulutähteä arvokkaana leikkokukkana. Viljelijöitä ohjeistettiin monistamaan kasvia kesäkuussa, jotta kukille saataisiin jopa metrin mittaisia varsia. Ruukkukasvina myytäväksi tarkoitetut taimet sen sijaan monistettiin vasta elokuussa, jotta saatiin aikaan mahdollisimman matalia kasveja. Joulutähden käyttö leikkokukkana alkoi kuitenkin pian hiipua ja 1960-luvun kuluessa siitä tuli matalaksi jalostettujen lajikkeiden myötä yhä selvemmin nykyisenkaltainen joulun ruukkukukka.

Punainen väri on suosituin joulun aikaan

Toki joulutähteä on mahdollista edelleenkin käyttää myös leikkokukkana noudattamalla vanhoja ohjeita juuren säilyttämisestä tai katkaistun varren kuumentamisesta. Vihreät lehtensä varistaneesta joulutähdestä voi vielä katkaista värikkään yläosan ja käyttää sitä leikkokukan tapaan. Leikkojoulutähden voi sitten asettaa maljakkoon tai vaikka vesisuppiloon ja käyttää sitä erilaisissa pöytäkoristeissa. Jos on oikein innokas ja taitava viherpeukalo, voi myös jatkaa joulutähden elämää viherkasvina tai yrittää kukittaa sitä uudelleen perennan tapaan. Siinä vaiheessa yleensä alkaa jo kevät vallata tilaa joulumieleltä ja tavallisimmin joulutähti heitetään pois. Vuoden kierto jatkuu uusilla kukilla ja seuraavan joulun alla joulutähtien aikaa voi taas odottaa uudella innolla.

Lähteet:

Forsberg, Ingrid: Leikkokukat, KK:n kirjapaino, Helsinki 1973

Kotipuutarha 10/2007, s. 85

Puutarha-lehti 11/1941

Puutarha-lehti 9-12/1951, s. 526

https://en.wikipedia.org/wiki/Poinsettia

https://puutarha.net/artikkelit/751/joulun_kukilla_pitkat.htm

LEAVER YOUR COMMENT

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes:


<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

العربية简体中文EnglishSuomiРусскийEspañol