Hortensia

Hortensia

Hortensian suuri, monista pienistä kukista koostuva kukinto on helposti tunnistettava ja sellaisenaan kuin luonnon muovaama valmis kukkakimppu. Kotiseudullaan Itä- ja Kaakkois-Aasiassa hortensia on ainavihanta, tiivisoksainen pensas, joka voi kasvaa jopa neljä metriä korkeaksi. Tästä luonnonkasvista hortensioiden sukuun on jalostettu lähemmäs 100 erilaista lajiketta, joita käytetään puutarha-, ruukku- ja leikkokukkina.

Pallohortensian kukinnot muodostavat näyttävän kukkameren.

Puutarhahortensioista esimerkiksi pallo- ja syyshortensioita kasvatetaan monivuotisina pensaina. Myös puutarhoissa kiipeilevä köynnöshortensia on monivuotinen kasvi. Jalohortensia puolestaan on suosittu kausikukka. Sitä käytetään ruukkukukkana sekä sisällä että ulkona. Perinteisten sisäkukkina pidettyjen äitienpäivähortensioiden rinnalle ovat nousseet näyttävät terassihortensiat. Kokovariaatioita on runsaasti aina yhden kukinnon pikkuhortensioista näyttäviin suurikokoisiin kukkapilviin tai rungollisiin versioihin. Myös värivaihtoehtoja löytyy jokaisen makuun. Kukintojen värejä voidaan säädellä valkoisen, punertavan ja sinertävän eri sävyissä muuntelemalla mullan happamuutta. Hortensian tieteellinen Hydrangea-nimi juontuu kreikan sanoista hydro (vesi) ja angeion (astia) eli nimi viittaa siihen, että kasvi vaatii menestyäkseen runsaasti vettä. Hortensiaa tulee siis muistaa kastella säännöllisesti. Parhaiten se viihtyy hajavalossa, suojattuna suoralta auringonpaisteelta.

Syyshortensia aloittelee kukintaansa loppukesän hämyisessä illassa.

Ruukkuhortensiaa pidetään nykyisin pääasiassa yhden kukintakauden kukkana. Uudelleenkukitus olisi mahdollista, mutta harvalla on kodissaan kasvin talvettamiselle sopivaa 4-10-asteista tilaa. Ulkona talvettamistakin voi kokeilla, sillä jotkin jalohortensialajikkeet voivat Etelä-Suomessa selvitä puutarhassa kunnolla suojattuna talven yli.

Jalohortensia soveltuu myös sisäkäyttöön, vaikka tällä hetkellä se lieneekin suositumpi kesäkukkana ulkokäytössä ns. terassihortensiana. Yksityiskohta Margot Schubertin Huonekasvit-kirjasta (1996).

Hortensian kauneudesta on siis mahdollista nauttia puutarhassa, terassilla, parvekkeella tai ruukkukukkana sisällä. Lisäksi hortensia on näyttävä leikkokukka, jota on nykyisin saatavilla lähes ympärivuotisesti. Jo yksittäinen kukinto täydennettynä leikkovihreillä ja mahdollisesti muutamalla muulla kukalla tekee runsaanoloisen kimpun. Kuivattuna hortensiaa voidaan käyttää kuivakukkakimpuissa, kransseissa ja muissa koristeissa. Hortensia on siis leikkokukkanakin monikäyttöinen.

Vaaleansinistä hortensiaa ja valkoista harsokukkaa – paljon pieniä kukkia.

Jo monet sukupolvet ovat ymmärtäneet hortensian hienouden. Ensimmäiset kukat tuotiin Eurooppaan Kiinasta ja Japanista 1700-luvun loppupuolella ja samoihin aikoihin kasvia alettiin kutsua hortensiaksi. En löytänyt tätä kirjoitusta varten tietoa milloin hortensia on alunperin tullut Suomeen. Löysin kuitenkin mainintoja että kasvi olisi ollut yleinen huonekasvi vuosisadan alussa, ainakin 1940-luvulle saakka. Hortensioita annettiin lahjoiksi merkkipäivinä ja erityisesti äitienpäivän aikoihin. Kukat olivat aikanaan arvokkaita ja niitä pyrittiin kukittamaan useita kertoja. Niinpä esimerkiksi Puutarha-lehdessä annettiin 40-luvulla ohjeita hortensian talvettamisesta ja uudelleenkukittamisesta sekä kerrottiin kuinka hortensialle saadaan sininen väri käyttämällä kasvualustassa hienoa rautajauhetta, rautalastuja tai alunaa.

Kukinnan päätyttyä hortensia neuvottiin istuttamaan puutarhaan, josta se syksyn tullen tuli nostaa, uudelleenistuttaa uuteen multaan, leikata ja viedä talven ajaksi viileään asuinhuoneeseen tai valoisaan kellariin, jossa sitä kasteltiin vain hyvin niukasti. Kellarista kasvi otettiin lopputalven aikaan sisälle hyödettäväksi. Näin menetellen hortensia saattoi useamman vuoden aikana kasvaa hyvinkin suurikokoiseksi. 1950-luvulle tultaessa alettiin kuitenkin pitää yksinkertaisempana hankkia puutarhoilta tai kukkakaupoista joka vuosi uusi kukkiva yksilö, kuin ruveta säilyttämään kasvia epävarmoin tuloksi vuodesta toiseen. Samoilta ajoilta alkaa olla viitteitä aiemmin yleisen hortensian häviämisestä kaupunkilaiskodeista. Katsottiin, että hortensia on kooltaan liian suuri pieniin kaupunkiasuntoihin. Maaseudulla, missä tilaa ja kasvin talvettamispaikkoja oli enemmän, piti hortensia kauemmin suosionsa. Myös keskuslämmitykseen siirtyminen ja siitä aiheutunut asuntojen kuiva ilma vähensi innostusta hortensioiden kotikasvatukseen.

Viileiden talvettamistilojen puuttuessa alkoi siis vakiintua tavaksi hankkia kukkiviksi kasvatettuja hortensioita ja hävittää ne kukinnan päätyttyä. Isokukkainen jalohortensia alkoi siirtyä monivuotisesta niin sanottujen tilapäisten huonekasvien ryhmään. Suosion laskusta huolimatta hortensian kasvatus puutarhoilla näyttää jatkuneen läpi 1950-luvun, tästä viitteenä muun muassa se, että puutarhanäyttelyiden kilpailuissa jaettiin palkintoja hortensioiden kasvattajille. Jonkinlaisesta tilapäisestä suosionmenetyksen hortensia kuitenkin kärsi, sillä 1965 Puutarha-lehden mukaan hortensia oli jälleen palaamassa suosioon ja samassa lehdessä annettiin puutarhoille uusia ohjeita hortensiaviljelyn uudenaikaistamiseen ja lajikevalintaan.

Rauhallinen vihreä hortensia antaa tilaa muille väreille.

Seuraava 1950-luvun lopulta löytynyt ohje kuuluu ”älä kokeile tätä kotona” -sarjaan, mutta kertoo kuitenkin kuinka paljon oltiin valmiita näkemään vaivaa upeiden hortensian kukkien eteen. Liian lämpimässä talvetettuja hortensioita nimittäin vaivasivat usein lehtitäit. Niiden karkottamiseksi käytettiin aikanaan tupakansavua. Savuttaminen voitiin tehdä esimerkiksi asunnon leivinuunissa. Ohje oli seuraavanlainen: ”Hiukan tupakanlehtiä, esim. sikarinpätkiä pannaan uuniin, jonka pellit ovat kiinni, sekä sytytetään palamaan. Kun uuni on täynnä savua, pannaan hortensiat sinne noin 15 minuutiksi. Tätä menettelyä, joka on sangen tehoisa, voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan ennen kuin kasvit ovat alkaneet versoa. Myöhemmin voidaan niitä pestä kvassialastuliukosella.” Kierrättäminen ja ekologisuus on kaikella tavalla kannatettavaa, mutta ehkä jalohortensian talvettamisessa ja tuholaistorjunnassa on sen verran hankaluuksia, että varminta on hankkia uusi kukka jokaiseksi kesäksi.

Tiesitkö muuten, että Hortensia (Hortense ja muut nimivariaatiot) on paitsi kukan nimi niin myös kaunis, mutta melko harvinainen etunimi. Myös sarjakuvamaailmasta löytyy muutamista tarinoista Hortensia-niminen hamo. Hän on Hortensia MacAnkka (Hortense McDuck), Roope Ankan nuorempi sisar ja Aku Ankan äiti.

Lähteet:

Bergfeldt, Inga: Kuivakukat. Suomennos Ilona Sevelius. Kolmas painos, Örebro 1990.

https://disney.fandom.com/wiki/Hortense_McDuck

https://fi.geneanet.org/etunimi/Hortensia

https://fi.wikipedia.org/wiki/MacAnkan_klaani#Hortensia_MacAnkka

Idman-Tigerstedt, A.-M.: Kodin ruukkukasvit. Yhdeksäs painos, WSOY, Porvoo 1961.

Koti kukkii. Iloa huonekasveista ympäri vuoden. Valitut Palat, suomennos: Esko Puupponen. Viides painos 1988, alkuperäinen julkaisuvuosi 1981.

Puutarha-lehden vuosikerrat 1940-60-luvuilta.

Schubert, Margot: Huonekasvit. Valitut Palat, suomennos: Tuula Syvänperä, 1996.

Sjöbeck, Einar: Kodin kukkakirja. Kauppiaitten kustannus Oy, suomennoa Matti A. Saarnela, 1957.

LEAVER YOUR COMMENT

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You may use these HTML tags and attributes:


<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

العربية简体中文EnglishSuomiРусскийEspañol